Ajattelin tänään taidetta. Ajattelin kuinka edetä asioissa. Etsin itseäni vaikka olen jo löytänyt. Tunnuin huteralta, mutta en horjunut. Olin välitilassa, mutta myös sivuilla. Joku pitää minut pystyssä, vaikka mieleni on heitteillä. Vieläkö kyseenalaistan kaiken? Vieläkö kaikki epäselvää?
Tulevaisuus on tuntematon.
Menneisyys on takana, sinne en palaa, sen olen käynyt, sen olen käsitellyt.
Eteenpäin on tietyt lähtökohdat. Lähtökohdat, jotka ovat olevaiset ja hyvät ja tasapainoiset kohdallani.
Kun uusi alkaa on vanha vaihtunut jo.
Kun alku on alkanut, on uutuus vielä tuntematon.
Kun uutuus tulee tutummaksi, menee vanha kauemmaksi. Vanha, jonka tuntee, maailma johon on tottunut.
Maailma on kaukana, kunnes tulee lähemmäs.
Ja kun se tulee lähemmäs, se tulee tutummaksi. *)
Ja kun se tulee tutuksi, se tulee varmuudeksi.
Ja kun se tulee varmuudeksi, elämä tulee luontevaksi osaksi sitä.
Ja kun elämä on luonteva osa sitä mitä elää, on elämä harmoniassa.
Ja kun elämä on harmoniassa, ovat muutokset ohi.
Ja kun muutokset ovat ohi, on elämä taas tasaista.
Ja kun elämä on tasaista, se kestää, kunnes tulee uusi muutos.
*) Ja tässä minä olen nyt, puolitiessä, ehkä vähän jo edellä. Hetkellinen epävarmuus iskenyt. Mutta käytännön asiat ovat järjestyksessä, ja se on suurin osa tasapainosta.
Ja olen onnellinen.
