“Aivan tietämättä syytä ja ymmärtämättä mitä oli tapahtunut minä huomasin olevani hyvin epätavallisessa mielentilassa. Tunsin itseni vapaaksi, huolettomaksi. En välittänyt siitä, mitä la Gorda oli tehnyt minulle. Minä en ollut antanut hänelle anteeksi hänen moitittavaa käytöstään, sitä se ei ollut – oli vain kuin minua ei olisi koskaan edes petetty. Minussa ei enää ollut avointa tai peitettyä kaunaa la Gordaa tai ketään muutakaan kohtaan. Se mitä tunsin ei ollut tahallista välinpitämättömyyttä, ei haluttomuutta toimia, ei myöskään vieraantumista tai halua olla yksin. Pikemminkin se oli ennen kokematonta irtonaisuutta, kykyä uppoutua hetkeen ja heittää mielestään kaikki muut ajatukset. Ihmisten teot eivät enää vaikuttaneet minuun, sillä minulla ei enää ollut minkäänlaisia odotuksia. Merkillinen rauha oli asettunut elämäni hallitsevaksi voimaksi. Tunsin että olin jotenkin omaksunut yhden soturin elämän käsitteistä – irrallisuuden elämän taisteluista, vapauden. La Gordan mukaan minä olin enemmän kuin omaksunut sen – olin sisäistänyt sen ruumiiseeni.” – Carlos Castaneda: Kotkan lahja, s. 118-119.
Tarotit sanoivat, että erakko.
