Teksti erääseen videoon

Rakkaani,

Tämä loputon kirkkaus saa minut pois tolaltani. Muistathan, että tämä oli juuri se, mitä minä toivoin. Joka päivä auringonvalo kyllästää tämän maailman tasaisella loisteellaan ja vaikka saan istua kaiket päivät puistossa ja katsella ihmisiä, tunnen oloni sisäisesti tyhjäksi. Joka päivä valo leikkaa rakennusten, puiden ja ihmisten varjot maahan kuin täydelliset kopiot noista asioista. Ja vaikka kuinka näyttää, että varjoisat kohdat ja kadut voisivat antaa tilaisuuden upottautua rauhoittavaan hämäryyteen, on koko ajan näköyhteys valoisiin ihmisiin, jotka levittävät tuota typerää hymyään, saatuaan kokea valon virkistävän voiman. Mutta minut se tekee tyhjäksi. Se imee kaiket voimani, sillä en voi hetkeksikään tuudittautua alitajuntani rauhoittavaan varjomaailmaan. Vaikka laitan silmäni kiinni tai peitän kasvoni käsilläni, tuo loputon valotulva saapuu luomieni läpi verkkokalvoilleni. Näen punaisia ja oransseja kuvioita verisuonistani.

Tämä on mahdoton tapa olla. Täällä ei voi elää. Täällä kaikki on staattista ja pysyy paikoillaan. Hetkestä toiseen Aurinko ruokkii soluni ja tekee minusta energisen. Saan niin paljon voimia, että se korvaa uneni tarpeen. Kaipaan niin kovasti rauhallisiin harmaisiin hetkiin, joita alitajuntani tuottaa pimeässä. Kaipaan Kuuta, jonka mystinen voima vetää minua ylöspäin ja näyttää syvempiä totuuksia mieleni haudoista. Täällä Aurinko naulitsee minut jaloistani maahan ja varjoni seuraa minua kaikkialle. Se ei ole todellinen varjoni, ainoastaan se osa ulottuvuudesta, jonka vartaloni peittää. Tässä paikassa kaikkien ihmisten kasvot kylpevät valossa ja he näyttävät typerän onnellisilta. Heihin ei saa minkäänlaista todellista kontaktia. Heillä on ainoastaan yhdensuuntaisia näkemyksiä asioista ja he ovat kaikki samanlaisia. Järki on ainoa mitä he ymmärtävät. Kaipaan sitä järjettömyyttä, jonka pimeät ajanjaksot aikoinaan tuottivat alitajuntaani.

Sinä tiedät, että minä itse halusin tänne. Olin pettynyt siihen maailmaan, johon sinä päätit jäädä. Kaipasin värejä ja lämmintä kulotusta kasvoillani. Halusin elää joka solullani. Mutta täällä en tunne sieluani, toisin kuin siellä. Siellä pimeys verhosi ruumiin ja näkymättömistä asioista tuli näkyviä. Siellä näin tuhansia unia ja löysin jatkuvasti uusia maailmoja itsestäni. Miten nyt muistelenkaan sitä haikeasti. Kaipaan pukeutua paksuihin vaatteisiin ja puhaltaa lämmintä ilmaa kylmissä hytiseville sormilleni. Nyt tämä valo on saanut minut sokeaksi. Valo tekee kaikesta suurta ja voimakasta. Mutta ajan myötä siihen tottuu, ja suuri ja voimakas ei tunnukaan enää erilaiselta, vaan se peittää kaikki pienet asiat ja estää näkemästä sisällensä.

Pimeässä kaikki on toisin. Vaikka siellä joutuu viettämään aikansa yksin, näkemättä seuruettaan, voi jatkuvasti aistia henget ympärillään. Tiedän, että sinä tälläkin hetkellä saat nauttia hämärtyvistä illoista ja pimeä yö saattelee sinut rauhallisiin helmoihinsa. Kadehdin sinua, sillä voit kuvitella olevasi seurassa. Täällä on mahdotonta kuvitella olevansa yksin, sillä ihmisten valo ja heidän varjonsa ovat jatkuvasti liikkeessä ja läsnä. Kuvittelen ajoittain itseni seuraasi, istumaan viereesi ja tarkkailemaan pieniä liikkeitä mielessäni.

Toivon tämän valon lakkaavan ja ihmisten katoavan ympäriltäni, sillä pian vaihtoehtoni olla tässä maailmassa käyvät vähiin ja joudun valitsemaan asioita, joita saatan tulla katumaan. Ilman tasapainoa, valitsisin ennemmin pimeän epätodellisuuden kuin tämän valon kyllästämän aistien maailman, sillä pimeys kutsuu luokseen sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole fyysisestä todellisuudesta. Ihmisen täytyy kyetä poistumaan, sillä muutoin edessä on umpikuja, jonka läpi minulla ei ole voimia murtautua.

Muistoasi kunnioittaen,
Valosi lapsi

My Tampere – My Beat

Here’s a video that me and Julia Jaatinen made for the “Luova Tampere – My Tampere” -competition. The idea was to make a presentation of Tampere. This is called “My Tampere – My Beat”. At YouTube.

Pohjustuksen anatomia

Olen pohjustanut kolme isoa pohjaa. 255×146-kokoa. Kun saa rimat kohdalleen ja kulmapalatkin naulattua, voi nukkua yön yli ja aamulla jatkaa. Hakea kangasta ja nitoa se paikoilleen. Pingoittaa niin hyvin kuin voi. Sitten kun kaikki kolme on kankaineen seinää vasten istahdan alas ja katselen niitä. Mikä luovuuden kohde. Sekoitan notkean liima-vesi-liemen ja laitan sen pensselillä kankaille. Ja taas odotan. Sitten valkoista: gessoa ja vettä. Valkeus pienentää pohjia. Kun alkaa värittämään, teokset suurenevat. Sopivan kokoisiksi egolleni. Mutta kun ne ovat valmiita, on egoni pieni ja menen nukkumaan. Aamulla olen jo unohtanut. Kohtaan työt uudestaan ja ilahdun. Ne ovat valmiit ja kauniit.

Otan kupin vihreää teetä ja odottelen syksyn keltaisia lehtiä ja matkaani Helsinkiin.

New drawings / mixed media

“Faces by coincidence”, sizes: 210×140cm.

I’ve been working on this manuscript for about four weeks. Writing a version, printing it out and correcting things, writing, printing, writing etc. with the computer. So I had to do something big and strong without computer. In oppose to small typing and softly pressing the keyboard. So I took big peaces of paper that I had recovered from a trashbin in our school. I made some abstract figures with ink and water. Then I glued some clean paper to make clear spots and to have the 3d-collage-effect.

Few days later I found these old photographs that I had bought from a flea-market some months before. Using them as models I started with charcoal and went on with chalk. After a package of charcoal and one and a half package of chalk I was finished. The muscels of my fingers got so weak that it was really difficult for me to write for a day. These pieces of work were good excercise. This is the style of working that I would like to learn to use with the oil colors.

New graphics

These are Self-Portraits from a series of 10. I made the serigraphy proofs in late Spring. I wanted to try using gollage-technique with the silk-print. The outcome wasn’t quite what I expected. At first it was a bit of a shock. But as it tends to happen, later I was really satisfied with the effect. The collage-figures became like shadows, profiles of the people. I also have this thing about Finnish art. It usually looks Finnish. But at least the work in the middle has colors that you rarely see in Finland. Also the shapes came out interesting. There are block-like forms in the middle of some kind of a flow. I like these. The works have also an interesting way of looking a bit like they would have been made entirely with computer.